Ruoka toukokuu 2012.
 

Lauantai, 19.5.2012  |  Onnea: Emilia, Emma

 
 
     
 
Kerro kaverille

Kerro kaverille

Tahdot kertoa ystävällesi sivusta "Vapaaehtoinen lapsettomuus."

Ystäväsi sähköpostiosoite

Oma sähköpostiosoitteesi

Viestisi


 

26.1.2010

Vapaaehtoinen lapsettomuus

 
Keskustelu aloitettu 26.01.2010, 08:11
Helmikuun Yhteishyvä kirjoittaa yleistyvästä ilmiöstä: lapsettomuudesta valintana. Onko lapsettomuuden valinnut vela outo, epätäydellinen? Tai onko lasten tekemättä jättäminen ekoteko? Mitä mieltä sinä olet lapsettomuudesta elämäntapana?
a_lapsettomuuskeskustelu.jpg
07.05.2012, 23:19

Monessa kommentisa sanotaan, että kumpikin valinta, lapsettomuus tai lapset, on oma asia/yhtä hyvä valinta jne. mutta silti se oma valinta on piirun verran parempi kuin muut. Käsi sydämelle, kuinka täydellisesti kukaan on päättänyt hankkia/olla hankkimatta lapsia ihan vain oman mielensä mukaan? Eikös se ole niitä asioita, joita loppujen lopuksi ei voi pelkästän päättää? Kuten keskustelussa on käynyt ilmi, kaikki halukkaat eivät lapsia saa ja joku tulee vanhemmaksi vahingossa (edelleen) ja hekö sitten ovat sitä pohjasakkaa, kun eivät ole edes päättäneet ja tahtoaan tietoisesti toteuttanet? Ulkopuoliseksi voi itsensä tuntea kahvipöytäkeskusteluissa yhtä usein (tai jopa useammin?) televisioton, lemmikkieläimetön ja saleilla kuntoaan hoitamaton kansalainen. Ihan sukupuolesta tai lapsiluvusta (0-20) riippumatta. Onneksi olemme erilaisia ja elämme eri elämänvaiheita kukin omalla tavallamme!

Maria

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
29.04.2012, 10:52

Olen lapseton eläkkeelä oleva eronnut nainen.
Nuorena en edes ajatellut lasta,sitten tuli vauvakuume kolmenkympin iässä,itsestä riippumattomista syistä en kuitenkaan saanut lasta,oli kaksi keskenmenoa.En jäänyt sitä liiemmin suremaan ja miettimään,lapsista olen tykännyt silti aina mutta tästä elämänvinkkelistä kun katsoo tätä maailmaa,en missään nimessä enää tekisikään jos olisin nuorempi.
On sääli että lapsia syntyy sellaisiin perheisiin,jotka eivät edes koskaan ole suunnitelleetkaan niitä tekevänsä.Lapsi on syytön syntyessään ja vanhemmilla pitäisi olla oikealaiset motiivit heidä tehdessään eikä vaan yhden yön syrjähyppy tai hetkellinen hairahdus.

On liittoja jotka kariutuu,sitten tavataan uusi mukava ihminen ja heti tehdään lapsia,miksi??
Eikö voisi nauttia siitä uudesta liitosta,siitä ihmisestä vai onko se jonkinlaista sinetöintiä suhteelle?Ja kierre jatkuu,taas uusi ja uusi lapsi,näitä esimerkkejä on paljon.
Sitten on ihmisiä jotka odottavat ottolasta,kyllä siinä syynätään kaikki pilkutkin,ja prosessi kestää vuosia,mutta entäpä kun lapsi syntyy ei-toivottuna epämääräiseen perheeseen,kysytäänkö silloin keltään oliko sopivaa tehdä lapsi/lapsia??
Paljon olisi ihmisillä ajateltavaa jos vain malttaisivat ajatella hetkeä pitemmälle.
Itse olen ihan tyytyväinen ettei minulla sittenkään ole lapsia,olisin varmasti ihan hyvä äiti,siinä missä muutkin.
Äidin rakkautta sain aikoinani kotona lähinnä ihan tavallisissa oloissa,ei siellä liiemmin tunteita näytetty,ei riidelty,jos ei rakastettukaan
Joskus olen kaivannut enemmän tunteilua,sitä oma äitini ei osannut antaa,enkä nähnyt koskaan vanhempieni halaavan toisiaan tai pitävän muutenkaan hyvänä.Se oli sen ajan tyyli,sodan jaloissa kasvaneitten vanhempieni.
Tunteet oli kadoksissa ja niitä ei osattu näyttää.

Tuulikki

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
01.04.2012, 22:20

Suurin kiitollisuuden aiheeni on se, että minulla ei ole lapsia. Mitä nykyajan nuoret ajattelevat hankkiessaan lapsia tällaiseen maailmaan, eivät taida paljon ajatella. Viimeksi Suomi on ollut 50-luvulla ja 60-luvun alussa sellainen yhteiskunta, johon olisi uskaltanut hankkia lapsia, mutta olin silloin vielä liian nuori. Elämä oli turvallista ja kaikille riitti oikeaa, hyödyllistä työtä. Nyt työtä on vain joillekin harvoille ja sekin usein täysin tarpeetonta hömppää. Tulevaisuudessa ihmiset ovat poliitikkoja ja joitakin virkamiehiä lukuunottamatta täysin turvattomia, omaan elämään ei voi mitenkään vaikuttaa. Kaikki se mitä on saatu edellisten sukupolvien työllä kokoon jaetaan ulkomaille. Tuottava työ on Suomesta lopetettu, sitten ihmetellään kauppataseen alijäämäisyyttä. Huutakaa vain globalisaation nimeen, minun lapseni eivät tarvitse kärsiä eikä pelätä.

Onnellinen lapseton

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
13.12.2011, 01:24

Jotkut pelkäävät yksinäistä vanhuutta, jos on lapseton. Tässäkin maassa on kuitenkin paljon vanhuksia, jotka antoivat kaikkensa perheelleen ja ovat kuitenkin yksin: puolisosta on erottu tai leskeksi jääty, lapset asuvat kaukana eikä näillä aina ole omia lapsia. Ihmisellä on siis hyvä olla ystäviä, nimenomaan kaikenikäisiä ja sekä perheellisiä, että perheettömiä, onpa omia lapsia tai ei.

Katson ympärilleni

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
31.03.2011, 12:24

Kyllä näitä lapsettomia vanhapoikia ja -piikoja on ollut kautta historia ja he ovatkin sitten olleet haluttuja lastenkaitsijoita suvunpiirissä.
Jokainen saa tehdä oman valintansa ja Suomi on vapaa maa.
Itselläni tosin on 3 täysi-ikäistä lasta ja 6 lastenlasta ja hyvältä on tuntunut elämäni. Nyt elän ja asun jälleen aviomieheni kanssa kahdestaan.

lapsellinen

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
25.02.2011, 15:29

Ennen niitä lapsosia saatiin. Nykyään niitä tehdään. Tämä kuvaa suhtaumistamme elämään.

Kylmää laskelmointia.

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
20.12.2010, 06:21

Itse olen kanssa valinnut lapsettomuuden. Se tuntuu luonnolliselta valinnalta. Olen onnellinen yksilö maailmassa.
Rohkeutta valita toisin!

mies 34

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
03.12.2010, 13:55

Eettinen valinta monestakin syystä a) maailmassa paljon apua tarvitsevia lapsia joiden kasvua joko tukea vapaaehtoistyöllä, rahallisesti tai adoptoimalla sen sijaan, että tekisi omia biologisia tähän maailmaan, joka b) ylikansoitettu sekä c) ihmisten ajattelemattoman ja ahneen toiminnan seurauksena laajalti tuhoutunut!

Lasten adoptointi ei monestakaan syystä kohdallani ole toteutunut, joten olen panostanut vapaaehtoistyöhön, Unicef tukeen, lastenklinikan kummiuteen sekä eläinten pelastukseen ja luonnonsuojeluun! Antoisaa elämää ja tällä hetkellä "karvakorvakatraaseen" kuuluu kadulta nääntyneenä pelastettu poikakissa, eläinkokeista pelastettu tyttökissa sekä heitteille jätöstä pelastettu upea saksanpaimenkoira :o)

Päivääkään en ole tätä jo teini- päätöstäni

Nainen 48v

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
02.12.2010, 02:05

"Vela-vanhemmat" - mikä oksymoron!

ristiriita

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
01.12.2010, 11:55

En oikein koskaan halunnut lapsia nuoruudessani. Jossain vaiheessa kun ikäpolveni oli siinä lapsen hankinta iässä tuli kuitenkin jonkinlainen paine ympäristöstä, että meidänkin pitää sitten miehen kanssa osallistua siihen. Minulla oli kuitenkin nuorena alkanut sairaus, joka vaati lääkitystä jonka vaikutusta pelkäsin.

Samoihin aikoihin asuessamme rivitalossa läheisen ok-talon pappa sanoi kerran miehelleni, kun mieheni leikkasi pensasaitaa, että "oletkos sinä tuhkamuna"?

Olen kokenut syvästi, että olen (olemme) outoja ihmisiä, kun meillä ei ole lapsia. Monesti keskustelu voi lakata naisseurassa, jossa muilla on lapsia. Tunnen myös, että minua pidetään lapsista ja elämästä mitään tietämättömänä, ja miestäni ja minua jopa lasten vihaajina. Mitään kieltoja tai rajoja emme saisi antaa muiden lapsille, jos tunnemme näiden "tulleen häiritsevästi" tontillemme. Koska olemme väärässä tunteinemme.
Kyllä tänä päivänä on vielä hyvin syvässä tämän kaltainen ajattelu ja erottelu. Itsekin olen ennen kaikkea ajatellut, että lapsettomuus on ollut täysin oma valintani (sekä miehen - hän on hyväksynyt sen täysin). Monesti mietin nuorempana ettei minusta olisi tarjoamaan lapselleni kaikkea tarpeellista turvaa (henkistä ja taloudellista). Kesäisin on mukava katsoa pikku tyttöjä, jotka ovat puettu niin suloisesti. Sanonkin aina miehelleni "Mistä tuommoisen saisi itsellekin"?
Suvaitsevaisuutta - sitä puheista huolimatta puuttuu Suomessa.

Nainen 47 v.

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
30.09.2010, 12:49

Valitsin lapsettomuuden yhteisellä päätöksellä mieheni kanssa. Emme kumpikaan ole kaivannut lasta/lapsia elämäämme kahlitsemaan ja lisäksi minä naisena en ole koskaan saanut sitä "vauvakuumetta", jonka moni nainen ilmeisesti jossain elämänsä vaiheessa saa. Olen saanut olla ihan tympäätymiseen asti sukulaisten ym. tuttavieni lasten kanssa eli lapsenlikkana, joten jonkinlaista kokemustakin on tuosta lasten hoidosta. Nyt yli viiskymppisenä voin todeta tehneeni oikean päätöksen elää elmäni ilman lapsia onnellisena ja elämän muista iloista nauttien. Vielä sen verran olen ajatellut tulevaisuutta, että omaisuuteni aion kuitenkin testamenta kuitenkin jollekin lastenkodille.

Onnellinen lapseton

2 Kommenttia Ilmoita asiaton viesti
01.09.2010, 09:34

Mun yrittäkää ymmärtää, että on myös pariskuntia, jotka eivät koskaan edes ajattele lastenhankkimisasiaa. Ei lapsettomuus ole välttämättä mikään tietoinen valinta, vaan usein on kysymys myös siitä, että koko asia ei koskaan nouse edes keskusteluun parisuhteessa. Ei kaikkien asioiden hankkimatta jättäminen tarkoita suoraan sitä, että on tietoisesti tehnyt päätöksen olla hankkimatta.

Ymmärrystä peliin

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
28.08.2010, 18:32

HIENO HOMMA NIILLE JOTKA VALITSEVAT LAPSETTOMUUDEN,MIELESTÄNI SE ON JOKAISEN OMA ASIA.ON PALJON ÄITEJÄ JA ISIÄ JOIDEN OLISI KANNATTANUT MIETTIÄ KANNATTAAKO TEHÄ LAPSIA,NIIN PALJON ON ONNETTOMIA LAPSIA JA PERHEITÄ JA KAIKISTA EI VAIN OLE VANHEMMIKSI JA LAPSIAHAN EI VOI PALAUTTAA.

HELMI

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
08.08.2010, 20:51

Nuorena en halunnut lapsia ja nyt 50-kymmpisenä en ole valintaani katunut. Enkä usko katuvani myöhemminkään. Minulle on aina riittänyt sisarusteni ja ystävieni lapset. Ymmärrän toki, että lapsen saaminen voi olla naiselle/miehelle se kaikkein "suurin" juttu! Voin hyvin kuvitella, että jos olisin lapsen saanut tai halunnut, ajattelin samoin.

Elämä on kuljettanut siten, että kohdalleni ei ole sopivaa isäehdokasta tullut, joka olisi saanut minut omia biologisia lapsia haluamaan. Joskus mietin, miltä tuntuisi, jos nyt jo aikuiset lapseni tulivat käymään, olisin mummi jne. Asia ei tunnut pahalta. En voi kaivata sitä, mitä en ole kokenut. On ollut mukava seurata sisarusteni lasten kasvua ja aikuistumista. Iloitsen, kun heillä menee hyvin.

Jokaisella on vapaus tehdä tai olla tekemättä lapsia. Kun kuuntelee joskus äitejä ja isovanhempia, ei todellakaan kaduta oma lapsettomuus. Ei koskaan voi tietää, mihin lapsen tie vie. Kuten joku kirjoitti, lapsista voi paljon murhetta. Olen huomannut, että monet perheelliset ajattelevat vain "omaa perhettään" ja lapsiaan vähän liiankin itsekkäästi. Silti usein perheelliset syyttävät lapsettomia itsekkyydestä. Mielestäni tuo ei pidä paikkaansa.

petronilla

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
24.07.2010, 22:11

Mulla oli vauvakuume joskus, olin silloin 23 vuotia ja yritin lasta keinolla millä hyvänsä. myös yhdenillansuhteilla (älkää tuomitko). Mutta kuume oli niin valtava etten osannut ajatella järkevästi, jälkeöäinen oli saatava ja joku joka oli eli vain minua varten hetken. Tulin raskaaksi mutta sen hetkinen erään tilapäisen sairauden lääkitys esti minua jatkamasta raskautta. Abortti ei mieltäni paina koska tiesin että lapsella ei olisi ollut mahdollisuutta terveyteen. Mutta joskus kuitenkin mietin asiaa ja raskausoireita kun joku puhuu omista oireistaan...
Tällä hetlell olen suhteessa mieheen jolla on kaksi poikaa, ja tuntuu että he täyttävät mun lapsikaipuun. En edes haluaisi pientä lasta tähän nyt tai isompaakaan. Joka olisi kokoajan läsnä- Olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Ja iloinenkin :: Viihdyn niin hyvin mieheni kanssa.

Toivottavasti kukaan ei tuomitse, mutta tämä joka-toinen.viikonloppu-äitipuoli-juttu tuntuukin riitävän minulle :)

zaratus

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
18.06.2010, 15:42

Jokaisen oma valinta. Ei ole muilla nokan koputtamista, vähän kuin kysyttäisi koiran hankkimisesta saman lailla. Kaikki eivät lapsia halua, vaikka heillä ei olisikaan mitään lapsia vastaan. Toisille taas on elinikäinen unelma tulla äidiksi tai isäksi. Näin henkilökohtaisia valintoja ei mielestäni toisten pitäisi arvostella.

pau

2 Kommenttia Ilmoita asiaton viesti
15.04.2010, 11:52

Mielenkiinnolla luin Yhteishyvän artikkelin ja totesin että minäkin olen siis vela. Muistan kun joskus alle murkkuikäisenä ajattelin että aikuisena naisen "pitää" hankkia lapsia ja pelkkä ajatuskin ahdisti. Ei se mieli ole siitä miksikään muuttunut ajan mittaan. Vielä alle nelikymppisenä lähimmät työkaverit jaksoivat kysellä ja muistuttaa sen ikuisen kliseen, kuinka "oma lapsi on ihan eri asia". Kyllästyin siihen jankuttamiseen ja sanoin että mulle on tehty sterilisaatio. Siihen loppui ne lätinät. Kahvitauoilla tosin ei paljon muuta kuule kuin mitä kenenkin lapsi on tehnyt. Ei oikein jaksa kiinnostaa... Mä elän täyttä elämää mieheni kanssa ilman lapsia. Antakaa meidän olla, niin mekin annetaan teidän "lapsellisten" olla.

43v

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
12.04.2010, 21:38

Haluan kannustaa kaikkia vapaaehtoisesti lapsettomia pitämään valintansa. Lapsista voi olla myös elinikäinen murhe eikä välttämättä juurikaan iloa. Minulla on ainakin ollut enemmän murhetta ja itkua ja huolta. No toinen lapsi sitten kokikin väkivaltaisen lopun. Toisen puolesta saa vielä murehtia saako ammattikoulutuksen loppuun ja pääseekö töihin, löytääkö kunnon kumppanin ym. Ja koska erot parisuhteessa ovat useimman kohtalo kuitenkin tulee yksinhuoltajuus ehkä jossain vaiheessa eteen. Uusperhe ym kuviot ei ole aina kovin kitkattomia jos koskaan. Minun mielestäni tähän maailman tilanteeseen on pikemminkin itsekästä hommata jälkeläinen kuin olla hommaamatta.

lapsellinen

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
08.03.2010, 20:07

Lapsettomuuden voi itse valita ja se oli valintani 40 vuotta. Nuorena en pitänyt lapsista yhtään enkä tajunnut edes onnitella lapsia saaneita tuttavia. Nelkyt-kynnyksellä pohdin sitten kuitenkin, jääkö minulta jokin merkityksellinen elämän osa-alue kokematta, jos en edes anna mahdollisuutta biologiselle äitiydelle. (Uusperheen "osa-aikaäitinä" olin harjoitellut jo vuosia.) Ajattelin siis, että jos nyt niin on tähdissä tarkoitettu, tulen raskaaksi (mieheni oli koko siihenastisen 10-vuotisen yhdessäoloaikamme toivonut mieleni muuttumista) ja jos en niin unohdetaan koko juttu. Viiden kuukauden kuluttua olin luomusti raskaana. Raskausaika oli minulle energistä työhön paneutumisen aikaa ja jäin äitiyslomalle mielenkiintoisesta tehtävästäni haikeana. Käsittämättömän upea poikani on nyt 7-vuotias, enkä vaihtaisi tästä ajasta yhtään päivää pois. Olen kasvanut ihmisenä ja johtajana ja ammennan energiaa perheestä niin työhöni kuin itseenikin. En olisi voinut kuvitella sanovani tätä superkliseetä koskaan: ihan oman lapsen saaminen on - siis sittenkin - parasta mitä minulle on elämässäni tapahtunut. Jotain selittämätöntä syvempää tuo biologinen tapahtuma ainakin minulle toi tullessaan. Onneksi minulla oli mahdollisuus valita - ensin lapsettomuus ja sitten harkittu lapsellisuus.

Myöhäisherännäinen uraäiti

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
02.03.2010, 08:30

Pidän lapsista ja nuorista, mutta itse en ole halunnut lapsia.

Minulla on 5 kummilasta, 4 tyttöä ja 1 poika.

Otan siis 'rusinat pullasta', on moni sanonut mulle.

En ole ehtinyt tehdä lapsia, ei ole ollut vauvakuumetta, ei ole ollut sopivaa miestä, olen työorientoitunut, omassa elämässä on ollut riittävästi haastetta lapsuudesta nykyisyyteen, en jaksaisi sitä vastuuta, jne.

Tuntuu, että 'keho huutaa' välillä jonkun perään, jota en halua ...?

Monet tuntemani naiset ovat 'pelastaneet henkensä' tekemällä lapsen.

Ihmiset eivät kerro rehellisesti, miksi he tekevät lapsen. Siihenkin löytyy mitä ihmeellisempiä syitä, monet hyvin kyseenalaisia mielestäni.

Päivi

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
01.03.2010, 09:11

Aika kummalliselta tuntuu joillain yksinäisyyden pelko koska itse nautin yksinolosta eikä se ole lainkaan ahdistavaa. Stressaannun kiireestä, metelistä, ahtaudesta ja ihmisryökkiöistä ruuhkakaupoissakin. Jos jää leskeksi ja on vielä vetreässä kunnossa, voi mennä vaikkapa vapaaehtoistyöhön jos ihmisiä kaipaa ympärilleen.

Outo tapaus

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
28.02.2010, 14:06

Vappaehtoista on joko saada lapsia tai sitten olla saamatta. Mielestäni on ihan turhanpäiväistä pohtia koko asiaa koska se on jokaisen oma valinta, kumpikin ihan yhtä hyvä valinta. Nyt kun meillä on omia lapsia ja heille on siunaantunut yhteensä 6 lasta on meillä ollut ilo seurata noiden lasten lapsien kehittymistä. Kuitenkin annan täyden hyväksymiseni myös niille, jotka ovat valinneet lapsettomuuden, ihan oma valinta. Onhan useita pareja jotka eivät jostain syystä saa lapsia vaikka niitä halajaisivat. Ei vaan pidä osoitella sen paremmin lapsellisia kuin lapsettomiakaan.

Mikko-ukki

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
27.02.2010, 10:26

Itse olen keski-iän ylittänyt yhden lapsen äiti ja joskus kaduttaa, ettei tullut tehtyä enemmän lapsia. Meidän suku muutenkin pieni ja olemme menettäneet paljon läheisiä. Kadehdin ihmisiä, joilla on vanhanakin paljon läheisiä ympärillä ja tukena.Iloitsen tietenkin ainokaisestani, mutta luulen että jossakin elämänsä vaiheessa naiset tuntevat tyhjyyttä, jos heillä ei ole lapsia.

Maija-Liisa

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
26.02.2010, 21:46

Vela-vanhemmat perustelevat lapsettomuuden valintaansa omaan elämään panostamiseella, harrastusmahdollisuuksilla ja muulla itseensä keskittymisellä. Olkoon niin, mutta vanhana voi olla aika yksinäistä ilman lähisukulaisia. Aviopuolisotkin kuolevat aika harvoin samaan aikaan. Ja kyllä lapset alusta asti tuovat sellaista elämisen onnea, jota sen kokeneet eivät juuri vaihtaisi moneen muuhun hääräämiseen. Mutta jos vähempään tyytyy, omapa on valintansa, katuu myöhemmin tai ei.

isä ja isoisä

5 Kommenttia Ilmoita asiaton viesti
25.02.2010, 12:18

olen lapseton ja naimisissa, joillekin ihan kumma yhtälö. itseä ihmetyttää miksi jotkut, yleensä ne,joilla on lapsia, suuttuvat siitä ettei kaikilla ole lapsia; miksi se on heille ongelma, kun ei se ole minullekaan? Suku on jo onneksi uskonut vihdoin, ettei "pienet jalat meillä tepsuttele" eivätkö enää kysele tuleeko niitä lapsia. Joka on sinällään minusta epäkohteliasta kysyä toiselta, se on henkilökohtainen ratkaisu, eikä kuulu muille.
Miksi minun lapsettomuuteni on ongelma joillekuille, voisiko joku kertoa?

lapseton, vaan ei lapsenvihaaja

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
24.02.2010, 17:58

Kiitos Yhteishyvä, että kirjoititte vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. On ollut myös mukava lukea toisten kirjoituksia aiheesta.

Yhdyn kirjoittaneiden kokemuksiin siitä, että lapsettomuuden valitseminen omista syistään (mitä ikinä ovatkaan) on Suomessa poikkeus, johon suhtaudutaan epäillen, vähätellen ja valitettavasti myös pahoitellen. Sukulaiseni ovat kommentoineet päätöstämme "eiköhän niitä lapsia nyt hankita" unohtaen, että päätös on meidän, ei muiden.

On todella ikävää, etteivät kaikki voi tällaista valintaa ymmärtää, vaan kokevat sen jopa loukkaavana. Arvostan suunnattomasti ihmisiä, jotka aidosti haluavat lapsia ja nauttivat lasten kasvatuksesta. Itse uskon, että kokisin lapset elämässäni rasitteena ja velvoitteena - en ilona.

Monissa kirjoituksissa kerrotaan, että ilman lapsia on aikaa panostaa omaan elämään: ystäviin, harrastuksiin, matkustamiseen, parisuhteeseen. Eikö tämä ole juuri sitä "elämän sisältöä", jota moni lapsilta odottaa saavansa?

Antakaa meidän olla onnellisia sellaisina kuin me olemme. Lapset eivät tuo onnea jokaiselle.

Nainen 27v

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
24.02.2010, 15:11

Minua on hieman mietityttänyt vela-keskusteluissa toistuva puhetapa tai argumentaatio, joilla lapsettomuutta perustellaan.

Samalla kun perustellaan omaa valintaa, luodaan rivien välissä "lapsellisista" (erityisesti naisista) kuvaa, joka on hyvin stereotyyppinen. Aivan kuin kaikki (naiset), joilla on lapsia, olisivat leikkineet pienenä nukeilla, rakastaneet vauvoja, tunteneet voimakasta hoivaviettiä, poteneet vauvakuumetta, puhuvat kahvipöydässä vain perheestään ja vauvaihottumasta jne.

Jos "täti 44 v." tuntee itsensä "kummalliseksi", niin tunnen kyllä minäkin: Minulla on lapsi, mutta minun on vela-keskusteluja lukiessani helpompi samastua veloihin kuin "lapsellisiin". Ihan yhtä ulkopuolella olen niissä kahvipöytäkeskusteluissa, joissa tosiaan keskitytään lapsen eritteisiin.

T

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
08.02.2010, 18:25

Olen päiväkodissa töissä, enkä halua lapsia. Minulla ei ole ikinä ollut vauvakuumetta. Taidan olla tosi kummallinen. Mutta kyllä töissä "silmistä tippuu vaaleanpunaiset rusetit", kun on niin paljon haasteellisesti käyttäytyviä lapsia.
Kotona nautin hiljaisuudesta (en laita edes radiota päälle) ja mieheni seurasta.

täti 44 v.

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
30.01.2010, 23:23

Lapsettomuus on tämän päivän "talvisodan henki"

Tällä ihmistuotannolla maailmassa on kaikilla näkä edessä n 70 v kuluttua.
Se koskettaa kaikkia jos ruoka ei riitä muualla se aiheuttaa voimakkaan muuttoliikkeen ja sitä kautta koko asuttu maailma menee kaaokseen.
Nyt nuorison pitäis n 30 v olla synnyttämätt niin väestö räjähdys ja luonnon taspainotila voitaisiin saavuttaa vielä.
Vaihtoehtona on ihmisten eliminoiminen pakkotilanteessa.
ahti

ahti teuva

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
30.01.2010, 18:17

Mielestäni artikkeli oli mielenkiintoinen ja asiallinen. Olen naimisissa eikä meillä ole lapsia - eikä tule. Kumpikaan meistä ei halua lapsia, ei ole ikinä halunnut. Suvun painostus on ollut välillä ärsyttävää, mutta onneksi meidän molempien sisaruksilla on lapsia, joten paineet meidän suuntaamme ovat vähentyneet. Emme sinällään välitä kommenteista, mutta toisten ihmisten stereotyyppinen ajattelu ärsyttää silloin tällöin. Artikkeli herätti minut ensimmäistä kertaa pohtimaan sterilisaation mahdollisuutta.

Nainen 38v

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
30.01.2010, 14:43

En ole missään elämäni vaiheessa ajatellut hankkivani lapsia. Lapsenakaan en koskaan leikkinyt kotileikkejä enkä omistanut ainoatakaan nukkea. Sen sijaan eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Miehelleni lapsiasialla ei ole niin suurta merkitystä, hän voisi ajatella lasten hankintaa joskus tulevaisuudessa, jos minä haluaisin, mutta on täysin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. En varmaan olisi tullut edes pohtineeksi koko lapsettomuusasiaa, elleivät muut ihmiset näkisi sitä jonkinlaisena ongelmana. Viisi vuotta sitten menimme mieheni kanssa naimisiin ja ostimme omakotitalon. Sen jälkeen kyselyjä lapsen hankinnasta onkin tullut tasaisin väliajoin; sukulaisilta, työtovereilta, tuttavilta...Koen sen toisinaan aika rasittavaksi, kun jatkuvasti joutuu selittelemään asiaa. Ärsyttävintä on se, että vastaus "emme aio hankkia lapsia" menee yleensä kuin kuuroille korville. Vastaukseksi saan usein näitä "kyllä se sinunkin mielesi muuttuu"-tyyppisiä kommentteja. Onneksi parhaimmat ystäväni ja omat vanhempani tietävät ja hyväksyvät valintamme. Omalla äidillänikään ei onneksi ole suuria haluja saada lapsenlapsia, vaikka olenkin ainut lapsi. Anoppi sen sijaan vihjailee jatkuvasti asiasta, eikä halua uskoa, ettei lapsia tule.

Nainen34

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
29.01.2010, 11:35

Olen tietoisesti pysynyt lapsettomana jo pitkässä avioliitossani (saman miehen kanssa 14 vuotiaasta saakka). Olen törmännyt seikkaan, jossa sukulaiset tekevät lapsettomuudestani ongelman, vaikka itse en koe sitä ongelmana. Ja tuo ongelman ratkaisu kohdistetaan minuun, ei mieheeni saati meihin molempiin. Joudun välillä selittelemään, kun kysymys kuuluu "eikö niitä lapsiakin pitäisi jo hankkia?". Ja tuntuu typerältä koska tunnen, etten ole tässä henkilökohtaisessa asiassa selitysvelvollinen kenellekään muulle kuin omalle miehelleni. Mutta välillä löydän itseni jälleen selittelemästä kun ihmiset sitä vaativat. Tasavertaisuuden nimissä lapsia hankkivien pitäisi olla yhtä valmiita selittämään miksi heidän on perusteltua hankkia lapsia. Omasta mielestäni ainakin osan lapsia hankkivien pitäisi harkita tarkemmin, mihin ovat ryhtymässä. Oma syyni olla hankkiutumatta raskaaksi on, etten halua antaa aikaani lapselle. Aikani kuluu työhön, opiskeluun ja tavoitteelliseen (kilpa)urheiluun. Saman syyn vuoksi en ole hankkinut edes koiraa tai muuta lemmikkiä. Ja koska tiedän tämän ominaisuuden itsessäni, katson kaikkien kannalta parhaaksi pysyä edelleen lapsettomana.

Nainen 32v.

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
28.01.2010, 20:49

Kaverit ja lähipiiri ovat tienneet jo vuosia, että lapsia ei ole eikä tule. En vain ole koskaan halunnut niitä. Parin vuoden kuluttua tulee 35 vuotta "täyteen mittarissa", ehkäpä silloin viimeisetkin kyselijät hyväksyvät valintani.
Naiselle lapsien tekeminen tai tekemättä jättäminen on vielä nykyäänkin ilmeisesti jotain läpikotaisin pohdittavaa (sanon "ilmeisesti", koska en ole koskaan osannut ajatella itseäni minään äitinä -biologisesta kellostani puuttuvat varmaan paristot), ja on hyvä, että tästä asiasta kirjoitetaan vihdoinkin enemmän. Jostain syystä kaikissa (naisten)lehdissä on aina kirjoituksia ja haastatteluja, joissa julkimonaiset hehkuttavat "onnellista perhe-elämäänsä" ja sitä, kuinka "löysivät naiseutensa" vasta synnytettyään. Tunsin parikymmentä vuotta sitten olevani todellinen outo lintu, sillä vaikutti siltä, että kaikkien muiden ikäisteni tulevaisuudenkuvaan liittyi lapsi, kaksi tai kolme. Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei yksinkertaisesti löytynyt tietoa mistään. Ihan kuin sellaista ei olisi ollut olemassakaan, ja jokaisen täysi-ikäisen olisi ollut pakko pyöräyttää mukula tai pari, koska "kaikkihan tekevät niin". Onneksi olen viime vuosina löytänyt enemmänkin kanssani samalla tavalla ajattelevia.

Vela-nimityksestä pidän, sillä se on mukava lyhenne "VapaaEhtoisesti LApsettomasta". Pelkkä "lapseton" kun mielestäni kuulostaa siltä kuin jotain puuttuisi. Lisäksi on ehkä hyvä erottaa meidät "lapsivapaat" ihmiset niistä oikeasti lapsettomista, jotka lapsia eivät ole syystä tai toisesta saaneet.

Iloinen vela

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
28.01.2010, 19:15

En todellakaan haluaisi itseäni kutsuttavan miksikään velaksi. Ja toisin kuin artikkeli antoi ymmärtää kyllä niitäkin naisia ja miehiä löytyy, jotka opintojen, työelämän vaatimusten, taloudellisten tai vaan sopivan kumppanin puutteessa ovat jääneet lapsettomaksi ainakin toistaiseksi. Tälläisille henkilöille (joihin itsekin kuulun) lapsen hankkiminen ei ole käynyt ajankohtaiseksi ainakaan toistaiseksi, mutta lapsettomuudesta ei ole tehty päätöstä.Minä ainakin haluaisin kovasti jossakin vaiheessa lapsia, ja vähän huolettaa se että omalta osaltani asia lyykkääntyy vielä ainakin muutamien vuosien päähän(30 v on jo aika vanha ensisynnyttäjä).
Leimata ei saisi suuntaan eikä toiseen. Tuntuu, että näitä yksin ja vapaa ja onnellinen lapseton näkökulmia korostetaan niin paljon, että parisuhteesta ja lapsista ei saa enää edes haaveilla.

Nainen 28 v

2 Kommenttia Ilmoita asiaton viesti
27.01.2010, 19:35

Olin hieman yllättynyt tästä artikkelista. En ole koskaan ajatellut vapaaehtoista lapsettomuutta minkäänlaisena ilmiönä, vaan minulle on aina ollut itsestäänselvyys, että jos lapsia ei halua, niin sitten niitä ei hankita. Olin ajatellut, että lapsien hankinta on valinta, mutta nähtävästi asia onkin toisinpäin. Yllättävää on myös se, että lapsettomaksi vapaaehtoisesti jäävälle on nimikin, vela. En pidä vapaaehtoista lapsettomuutta elämäntapana, vaan lähes samanlaisena valintana kuin esimerkiksi asumismuoto: kerrostalo vai omakotitalo, lapsia vai ei lapsia? Minä näen asian näin, enkä tulevaisuudessa halua tulla kutsutuksi velaksi, sillä en ole mielestäni tehnyt minkäänlaista päätöstä tai valintaa. Asia on vain aina ollut näin.

Mikä vela?

1 Kommentti Ilmoita asiaton viesti
26.01.2010, 11:39

Ei nykyisessä ylikansoitetussa maailmassa tarvitse lapsia tehdä, mutta toisaalta ei sovi syyllistää niitäkään, jotka tekevät ja lapsensa pyrkivät hyvin hoitamaan. Lapsettomuus lapsen haluavalle on aikamoinen trauma, varmasti yhtä paha kuin lapset niille, jotka eivät lapsista pidä.

Lapsia on - onneksi

Kommentoi Ilmoita asiaton viesti
26.01.2010, 08:15

Itse pettyisin, jos jäisin lapsettomaksi, mutta en ymmärrä miksi minulle kuuluisi hermostua toisten valinnoista? Jokin sosiaalinen pakko lienee huono syy hankkia lapsia, eikö?

Oma elämä

2 Kommenttia Ilmoita asiaton viesti
             

Liity keskusteluun

Nimi tai nimimerkki* Viestisi* Toimituksella on oikeus poistaa loukkaavat kommentit Tähdellä (*) merkityt kentät on täytettävä.

Uusimmat mielipiteet